puheenvuoro aluevaltuuston kokouksessa 18.5.2026
On ilo nähdä, että alueellisessa opiskeluhuoltosuunnitelmassa tartutaan toimenpitein kahteen akuuttiin asiaan: nuorten mielen hyvinvoinnin varmistamiseen sekä kouluun kiinnittymiseen ja poissaoloihin puuttumiseen. Kummassakin asiassa onnistuminen vaatii hyvinvointialueen ja kaupunkien sujuvaa yhteistyötä. Kumpikaan ei ole yksin toisen osapuolen vastuulla, vaan kumpaankin tarvitaan molempia toimijoita.
Kun puhutaan koulupoissaoloista ja koulunkäynnin haasteista, ratkaisua luonnollisesti ensin odotetaan koulun henkilöstöltä. Käytännössä tilanteiden ratkominen kuitenkin usein vaatii sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia mukaan. Koulussa voidaan tehdä monenlaisia järjestelyjä, joilla pyritään helpottamaan koulupäivää ja madaltamaan kynnystä tulla kouluun. Kuitenkaan koulussa ei voida tehdä toimenpiteitä, joilla vaikutettaisiin kouluun lähtemisen tilanteisiin kotona, eikä koululla ole mahdollisuutta ratkoa kaikkia juurisyitä. Taustalla on usein monisyisiä asioita, joihin tukea tarvitaan monialaisesti. Siksi usein koulussa tehtävien järjestelyjen lisäksi tarvitaan rinnalle tukea koulun ulkopuolella. Tuen järjestyminen ei ole itsestään selvää. Valitettavan usein koulun henkilöstö jää yksin ratkomaan tilanteita, jotka ovat mahdottomia yksin ratkaista.
VaKen päätös ottaa kouluun kiinnittyminen ja poissaoloihin puuttuminen alueellisen opiskeluhuoltosuunnitelman tavoitteeksi on merkityksellistä. Toivottavasti tämän alueellisen opiskeluhuoltosuunnitelman myötä on yhteistyössä kaupunkien kanssa löydettävissä entistä toimivampia toimintamalleja kouluun kiinnittymisen vahvistamiseksi, poissaolojen juurisyihin puuttumiseksi ja poissaolotilanteiden ratkaisemiseksi.
Soile Eriksson (sd.)
aluevaltuutettu