Mielipidekirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 5.11.2025
Vantaan Sanomissa (VS 22.10.) esitettiin mielipide, jossa Myyrmäen turvattomuutta liitettiin korvaushoitoklinikkaan ja sen sijaintiin. Kirjoittaja rinnasti turvallisuuteen panostamisen ja Vantaan ratikan rahoittamisen, vaikka kyse on kahdesta eri vastuualueesta ja täysin erilaisista investoinneista.
Nämä ovat siis täysin eri asioita. On huolestuttavaa, että keskusteluissa rinnastetaan toisiinsa kaupungin infrastruktuuri-investoinnit ja hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalvelut. Ratikka kuuluu kaupungin vastuulle, päihdehoito puolestaan hyvinvointialueen. Niitä ei voi vertailla kustannuksina tai prioriteetteina.
Päihdehoidosta, erityisesti korvaushoidosta, on olemassa runsaasti tutkittua tietoa. Se on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää rikollisuutta, katukauppaa ja turvattomuutta. Ne ovat juuri niitä ilmiöitä, joista kirjoittaja on huolissaan.
On tärkeää käydä keskustelua, mutta sen tulee perustua tietoon eikä mututuntumaan. Turvallisuutta ei lisätä heikentämällä hoitoa, vaan varmistamalla, että päihdeongelmista kärsivät saavat apua ajoissa ja riittävän pitkäkestoisesti. Myyrmäessä toimii useita päihdepalveluja, kuten korvaushoitoyksikkö ja haittoja vähentävät yksiköt, kuten Vinkkari. Jokaisella niistä on tehtävänsä ja kohderyhmänsä: yksi tukee hoitoa ja toipumista, toinen ehkäisee tartuntatauteja ja vahinkoja. Ne eivät lisää levottomuutta, vaan hillitsevät sitä.
On ymmärrettävää, että asukkaat kokevat ajoittain turvattomuutta – itsekin kohtaan sitä ajoittain. Työni aiempana päihdetyöntekijänä on antanut minulle kokemusta siitä, kuinka arvaamattomaan käytökseen on vaikea varautua. Korvaushoito ja muut hoidon piirissä olevat palvelut eivät kuitenkaan aiheuta levottomuutta. Turvattomuutta lisäävät he, jotka jäävät hoidon ulkopuolelle.
On myös syytä hyväksyä, että mennyttä aikaa emme saa takaisin. Päihdekenttä on muuttunut ja uudet synteettiset huumeet ovat rantautuneet Suomeen pysyvästi. Siksi meidän on panostettava järkevään hoitoon, ennaltaehkäisyyn ja inhimillisiin ratkaisuihin, eikä siihen, että päihteidenkäyttäjät siirretään ”jonnekin muualle”, kuten Leinelän asemalle.
Turvallisuutta ei lisätä heikentämällä hoitoa, sitä lisätään varmistamalla, että apu on oikea-aikaista ja riittävän pitkäkestoista. Tukitoimet on määriteltävä yksilöllisesti jokaisen kohdalla, eikä järjestelmän tai mielikuvien mukaan.
Ulla-Maija Kopra (sd.)
terveydenhoitaja,
alue- ja kaupunginvaltuutettu