Aluevaltuuston kokouksessa 2.2.2026 § 12 jätettiin Anu Hallin ja Ulla-Maija Kopran valtuustoaloite ”Kotona asuvien ikäihmisten palvelutarpeen arvioinnin kehittäminen ja toteutuksen terävöittäminen”.
Vastine valtuustoaloitteeseen annettuun vastaukseen 14.9.2026
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Kiitän annetusta vastauksesta ja siitä, että vanhuspalvelujen nykyisiä toimintamalleja on kuvattu kattavasti. Vastauksessa esitetyt prosessit näyttävät paperilla varsin toimivilta. Käytännön kokemukset heidän läheisiltään kertovat kuitenkin usein toisenlaisesta todellisuudesta.
Sain yhteydenoton asukkaalta, jonka muistisairas 95-vuotias läheinen oli joutunut pompottelun kohteeksi kodin ja vuodeosaston välille, josta hänet aina parin päivän oleskelun jälkeen palautettiin kotiin, vaikka kotona asuminen ei enää onnistunut.
Huolestuttavaa on se, että moni ikäihminen joutuu edelleen tilanteeseen, jossa häntä ohjataan eri palveluyksiköiden välillä ilman, että kokonaisvastuu asiakkaan tilanteesta olisi selkeästi yhdellä taholla. Vaikka palvelutarpeen arviointia ja moniammatillista yhteistyötä korostetaan, käytännössä ikääntynyt ihminen saattaa jäädä ilman kokonaisvaltaista ratkaisua. Tämä on erityisen kuormittavaa ihmiselle, jonka toimintakyky on heikentynyt tai sitä ei käytännössä ole enää ollenkaan, kuten tässä 95-vuotiaan tapauksessa oli.
Vastauksessa korostetaan mahdollisuutta ottaa yhteyttä Seniorineuvontaan eri kanavien kautta. Tässäkin salissa on useasti todettu se, että kaikki ikäihmiset eivät käytä sähköisiä palveluja eivätkä kykene itse aktiivisesti hakemaan apua. Lisäksi monilla ei ole ympärillään omaisia tai läheisiä, jotka voisivat toimia asioiden hoitajina tai jatkuvina puolestapuhujina. Liian usein järjestelmä näyttää edelleen rakentuvan oletukselle, että asiakkaalla on lähellään joku, joka osaa vaatia palvelujen toteutumista. Kaikilla tällaista verkostoa ei kuitenkaan ole.
Ihmetystä herättää myös asumisratkaisujen tarkastelu. Vastauksessa todetaan, että 94,3 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu omassa kodissaan. Pelkkä kotona asumisen korkea osuus ei kuitenkaan kerro palvelujen onnistumisesta tai ikääntyneiden hyvinvoinnista. Kotona asuminen ei ole kaikille paras tai turvallisin vaihtoehto. Monelle ikäihmiselle jatkuva yksin oleminen ja heikentyvät sosiaaliset suhteet lisäävät turvattomuuden tunnetta.
Onkin syytä kysyä, onko kotona asumisesta tullut itseisarvo, jonka tavoittelu ohittaa joskus yksilöllisen tilanteen arvioinnin. Vanhusten palveluiden tavoitteena tulisi olla hyvä elämä ja turvallinen arki, ei pelkästään mahdollisimman pitkä asuminen omassa kodissa.
Joillekin ikäihmisille yhteisöllinen asuminen tai ympärivuorokautinen palveluasuminen voi tarjota enemmän inhimillisiä kohtaamisia kuin yksin kotona asuminen palvelukäyntien varassa.
Vanhuspalvelujen kehittämisessä tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota palvelujen jatkuvuuteen, selkeään vastuutahoon sekä siihen, että myös yksinäiset ja läheisverkostottomat ikäihmiset saavat tarvitsemansa avun oikea-aikaisesti.
95-vuotiaalle kävi kuitenkin lopulta hyvin, hän pääsi hoivakotiin.
Kiitos.
Anu Hall (sd.)
aluevaltuutettu