Puheenvuoro aluevaltuuston kokouksessa 15.9.2025 aiheesta;
§ 70 Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen uudistusohjelman 2023–2030 toteutuminen: raportointi 6/2025
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat,
”En haluaisi vielä kuolla, mutta en haluaisi näin elääkään”. Näin sanoi minulle pariviikkoa sitten 92-vuotias vanhus, kun olin hoitajana keikkatöissä muutama viikko sitten.
Uudistusohjelman raportti näyttää monin osin hyvältä. Lähes 60 % toimenpiteistä on käynnissä ja etenee suunnitellusti. Tavoitteet on jopa ylitetty. Valtiokin on todennut, että olemme oikealla tiellä. Tämä on tärkeä saavutus. Kiitos kaikille, jotka ovat tämän eteen työskennelleet.
On hienoa, että henkilöstörakennetta on uudistettu, mitoituksia tarkistettu ja moniammatilliset tiimit vahvistuneet. Vuokratyövoiman käyttö on vähentynyt ja osaaminen yksiköissä on vahvistunut.
Nyt on katsottava myös numeroiden ja kaavioiden taakse. Säästöt ja tehostaminen eivät saa mennä palveluiden laadun ja henkilöstön jaksamisen edelle. Jos hoitajat väsyvät ja hoitovirheet lisääntyvät, se maksaa meille lopulta enemmän.
Siksi haluan nostaa esiin muutaman seikan:
Potilasturvallisuus on keskiössä ja henkilöstömitoituksen on joustettava tarpeen mukaan. Se ei saa olla pelkkä tilastokikka vaan sen on vastattava todellista avuntarvetta.
Lisäksi työntekijöiden jaksamiseen on reagoitava ajoissa. Työhyvinvointi se vaikuttaa suoraan palveluiden laatuun ja potilasturvallisuuteen.
Tein taannoin kahden vuoron keikkatyön hyvinvointialueemme yhteisölliseen asumisyksikköön, jossa on 30 asukasta, ja monella heistä on laaja ja päivittäinen avuntarve. Illassa meitä oli vain kaksi hoitajaa – toinen vakituinen, toinen minä. Työ oli intensiivistä: apua tarvittiin lähes kaikissa päivän toimissa, lääkityksissä ja perushoidossa. Kirjaaminen vei aikaa ja hiki virtasi.
Aamuvuorossa sattui tapaturma, kun aamuhoitaja kiireessä juoksi tehtävästä toiseen. Miehitys saatiin paikattua vasta hälyttämällä henkilö vapailta. Hoitajat kertoivatkin olevansa jaksamisensa äärirajoilla, sillä henkilöstömitoitus ei riitä, jos se ei huomioi todellista avuntarvetta ja sairauspoissaoloja.
Haluan nostaa esiin myös yhteisöllisen asumisen haasteen. Arviointivaiheessa ikääntyneen toimintakyky voi riittää kevyen avun turvin. Mutta kun toimintakyky heikkenee, kuten yleensä käy, ei yhteisöllisessä asumisessa pystytä reagoimaan tähän muutokseen riittävän nopeasti. Ei ole siis realistista ajatella, että asukas pääsisi nopeasti ympärivuorokautiseen hoivaan. Tämä riski täytyy ymmärtää. Emme saa jättää ikäihmisiä liian vähäisen tuen varaan tilanteessa, jossa heidän hoidon tarpeensa on jo selvästi kasvanut.
Meidän tehtävämme on varmistaa, että uudistusohjelma näkyy myös parempana arkena asukkaille ja työntekijöille. Meidän on kuunneltava hoitajia. Ja meidän on reagoitava ajoissa. Ja tehtävä päätöksiä, jotka tukevat sekä jaksamista että turvallisuutta.
Kiitos.
Ulla-Maija Kopra (sd.)
aluevaltuutettu